Roi et

Joo siis pattayan jälkeen paantiinki ihan eri vaihde silmään. Otettiin päämääräksi Roi Etin provinssi ja sieltä paikka nimeltä kawetwisai. Koko tarina alkoi siitä kun porissa asui vuosi pari sitten yksi thaimaalaineen ja mitä sitten ikinä tapahtuikaan tälle henkilölle mutta se palasi takaisin oman kotikunnan perukoille. Tietysti ollessaan tutustui moniin porilaisiin ja kuin myös rakkaaseen isoveljeni ja hänen tyttöystävään ja moneen muuhun. Kuinkas ollakkaan tämä nykypäivän bittimaailma teki sen että siinähän sitten itsekkin oltiinki jo facebook kavereita. Omat thaimaa päivitykset ja vastaavat oltiin huomattu kun täälläpäin kerran pyörin niin eiköhän minulta tietysti tivattu että voitaisiinko nähdä kun hänen on niin ikävä suomalaisia ja haluaisi kuulla tarinoita mitä meidän poriin kuuluu jne jne mitä minä sitten ison sydämmeni kanssa kietämään tätäkään mahdollisuutta ja nyt ollaan matkalla sinneppäin.... Mutta ei tämäkään yhtä helppoa ollut kuin limpasapullon avaaminen eli numerot oli tiedossa mihin pitää soittaa kun ollaa tulossa. Puhelin ladattiin ja kaikki oli ok... Oli päivä jolloin ajattelin taittaa pohjoiseen mutta aamupalalla eka ja tietysti puhelin taskussa ja hups keikkaa... Vahingossa takataskussa ja näyttö paskaksi. Ajattelin että siitä selviää kun käy nopsaa Bangkokin Chainataunin puolella ja ostaa jokun pahan käytetyn luurin parilla eurolla. Puhelin löytyi...koko suomen ylpeys nokialainen perus luuri. Kortit vaihdettiin ja puhelin testattiin.... Nokia...toimii... Tekstiviesti lähetettiin että tulossa ollan.Sitten hyppy rautatieaseman kupeesta dösään numero 49 joka kiikuttaa linjuri asemalle. Sitten ihmettelinki mikä se siellä puntissa pirisee mutta sehän oli mun uus puhelin. Heti vastaamaan mutta mitä... Mikään nappula ei toiminut vaikka kuinka kokeilin... Näyttöön ilmoitus vaan että vastaamaton puhelu...mrrrr.. Akku pois ja ajattelin että minäpä soitan takaisin ja pah...mun uus vanha puhelin rupesi toistamaan nokian yhdistää ihmiset tunnaria... Välillä valot pois ja takaisin ja taas tunnarit kehään... Ja moodi ei ollut mikään hiljaisin että kyllä kaverit siinä vieressä sen kuuli varmaan ämät sävelet melko hyvin. Tätä tapahtu reilun viidenminutin aikana monta siis monta kertaa. Vitut, akku irti, snadi vitutus ja puhelin osina taskuun. Muuta en keksinyt. Onnekseni pääsin paikan päälle missä olikin vaikka mitä romua ja roinaa myynnissä ja minä välittömästi ostamaan taas uutta luuria mutta tällä kertaa UUTTA. Kaikista orginal copy puhelimista taisin ottaa itselleni elämäni ensimmäisen kosketysnäyttö luurin Samsung s5830 calaxy axe..1100 batin hintaan. Ikinä kuullut mallista mitään mut kivan näköinen ja kortti sisään ja pimpeli pompeli se toimi. Sitten kiireen vilkkaa lippua haalimaan ja soitto Roi Etin vastaanotto komitealle ja luuri paikalliselle touhuvillelle jotka puhuivat keskenään mihin tarkkaan olin menossa ja sitten oltiinki lippu luukulla... Siinä hässäkässä huomannutkaan mitä lippu maksoi mutta olisiko lippu maksanut jotain alta 300 batii. Sitten puol tuntii aikaa siirtyy terminaaliin ja numero ysin dösään mikä kiikuttaisi perille. Katsoin parhaaksi vetää nopeet riisit possun pakaroilla terminaalin ruokalas vielä ennen kuin hyppään istumaan iltaani linjuri autoon.
Sen verran huomasin että oliko ollut yksi falagi eli valkoihoinen kyseisellä asemalla eli aika paikallista porukkaa oli menossa kukin minne meni ja minä sinne minne mulla oli lippu. Siis kaikkihan meni loppujen lopuksi ihan hyvin ja sitten istumaan rullaavien pyörin päällä ja hyvällä paikalla vielä eli ketään paikallista petteriä ei vieressäkään ole mouhoamassa tosin ei taida olla ainuttakaan valkoistakaan edes samasa kärryssä. Tosin thaimaalaiseen tyyliin musikki soi kovaa ja ei ole mitään euro humppaa vaan paikallista teuvo lomanin rakkaus hittejä täällä tykitetään. Mutta tälläi alkoi matkani pohjoiseen. Matka meni sen verran hyvin että meikä pihisi ku pikkupoika lastenvaunuissa koko matkan kunnes herätettiin että oli ruoka aika....ahaa...siis samalla dösä lipulla sai vielä safkaakin... Jopas jotain...kehotan kyllä kaikkia kanssa matkustajia valitsemaan saman kulkuneuvon kun paikallisetkin...siis halvempi ja palvelut on ihan eri luokkaa....ikinä enään turisti busseilla... Piste... Ruokailun jälkeen matkaa jatkettiin muutamat tunnit kunnes joku henkilökunnasta herätti mut ja sanoi että tässä olis se Halmisen pojan pit stoppi...tosin hiukan nyt eri sanoilla...siis tietysti pahalla englannilla mutta muuta kun kamat kasaan ja hyppy suoraan seiska ilevenin eteen tietämättä missä yhtään olen.... Mutta ilmoitus taas puhelimella...toimivalla puhelimella että täällä ollaan ja nyt tässä sitä odotellaan noukkijaa...kello oli abaut pari minsaa vajaa yks yöllä....mutta hymyilevää kansaa täällähän on joku heti toivotti oikeen kädestä pitäen että vellkam loi ett. Siihen ei voi sanoo ku tänks.
Loppujen lopuksi minut haettiin seiskan edestä ja kuljettiin kohti pimeyttä ties minne. Vihdoin oltiin jossain maaseudun kupeessa ja puolen kolmen aikaa yöllä siitä sitten vanhan ajan saavi suihut ja nukkumaan.
Ystävällisesti minulle tarjottiin talon ainoa ilmastoitu huone joka oli luksusta... Iso kiitos.
Myös iso kiitos puol kahdeksan herätyksestä seuraavana aamuna... Ilmoitus tuli että nyt ollaan menossa serkku flikan häihin ja sinnehän sitte mentiin niin iloisena ja pirteenä.
Siis ainoo valkoihonen tai tietysti hääsiippa oli New Yorkin omia poikia joka oli yhtä pihalla paikallisesta hää toiminnasta kun minä mutta hymyä riitti ja sawadikappia toistettiin ties kenelle sukulais mummoille ja iso vaareille piti sanoo kädet yhdessä pään edessä.. Aikas moista.....
Päätettiin nostaa kytkintä juhlista ja mentiin kämpille rauhoittumaan kämpille..... Tai siinä nyt hirveesti rauhoitettu ku pihassa oli pieni muotoinen vesi ongelma eli kun takapihalla oli se pesu saavi ja siellä tiskataan ja pyykätään ja kaikkia missä vettä tarvitaan niin siihen jäi lätäkkö aina keskelle kulkuväylää ja ja ja.... Ensin siinä raivattiin banaanipuun ruskeet oksat kiinalaisella keittöveittellä ja sitten suo, kuokka ja jussi tässä tapauksessa tehtiin pieni kiva väylä vedelle joka sitten laskutuu nätisti kookospuun juurille... Olihan siinä savottaa mutta mitä ihminen sielulleen voi kun tekee mieli ratkaista ongelmat niin ne ratkaistaan. No oli siinä vähän floristin vikaakin ja ties mitä... Mutta ainakin piha siltä osiolta tuli kuntoon.

Tuntuu että nyt jotain spesiali energiaa kun toisena päivänä päätin ostaa taloon blenderin jolla saan tehtyä itselleni aamusti mango sheikit ja mangoja täällä löytyy kun perunoita suomessa konsanaan. Siitä sitten lähtikin visionääri Tötterstömin ideat ilmoille kun nasan raketti ja köökkihän pistettiin uuteen uskoon totaalisesti... No mitää maalaamaan ei ruvettu mut ihan perus totaali siivous josta esimerkikisi köökistä löytyi akkukaapelit,kalastuslamppu, romua kaappi täynnä ja ihan älytöntä tavaraa mikä ei mun mielestä keittiöön kuulu ollenkaan. Siitä sitten koko kaikki kamat ulos ja pesuun. Kaikki ylimääräinen säkkiin ja kaatopaikalle..tai mihin nyt meneekin. Tuli siinä vähän sähkömiehen hommiakin tehtyä sitten oikeen virallisella tavalla. Opein aikoinaan että sulakkeen voi korvata hyvinkin rautanaulalla ja jos se ei tepsi niin ohitetaan koko sulake..vähä niinku paikalliseen tapaan jos ei toimi niin pannaan toimimaan... No se sentään vaan jatkotroikka..heh....Thaimaalaillakin on ihme tapa kunnioittaa omaa pihaa...kaikki romut olan yli ja odottaa että ne katoo itsestään...siis ollaan niinku ellun kanat konsanaan mutta on näillä myöskin hassu tapa joka ilta hiukan napsauttaa korkkia auki ja ottaa niin sanotusti pienet tumut. Tässä sivusilmällä huomasin että paikallinen poliisi on yhden tämän talon asukkaan siippa mut asuu eri paikassa. Niin kyllä se viranomainenkin niin hönössä vaan hyppää Izutsun rattiin ja singahtaa himaan.... Näin meillä täällä maalla...
Itse on kans päässy puikottelee uuden karheaa Mitsubisii kuappaisilla sora erikoiskokeilla ku täällä on vähän kaikki kaukana paitsi lähi marketti ja naapuri toisin sanoen siis käytännössä sama asia. Ajellessa täällä vasemman puolen ratin omaavan auton perus virheitä tulee tehtyy. Vilkku vasempaan ja pyyhkijät rupee hinkkaamaan ...perhana se olikin se toinen puoli. Sama kun niim sanottu brittiläinen liikennekin mutta se menee järkeen ihan kivasti...
Siis ei ainakaan tule baareissa istuttuttuu. On toimintaa, tulkintaa ja touhuumista. Ja jos ei muuta niin korkeinmaksi rankkaan enkä tämän kielimuurin. Se on nyt sitten ihan sama kuinka hiljaa, lujaa tai nopeesti taitat sitä englantia kun toinen ei vaan ymmärrä sanaakaan..sama tietysti toistapperin. Tosin yksi vanha äijä oli opetellut sanonnan i love you... Mitä tuohonki sit sanoo ku saman mutta vaihtaa vaan loven likeen... Aika moista...sanon mä...
no vappu sen juhlittu suomessa mutta yleisesti taitaa olla vähän pienemmät vaput täällä thaimaan kupeessa ei liput heilu eikä marssita pitkin ja poikin....
No aika rauhassa täällä ollaan oltu mutta itselle taas tullut luvattuttua niitä lupauksia joita ei ääneen tai ainakaan pitäisi kirjoittaa. Toukokuu vaihtui niin käännetään taas uusi puhdas sivu elämänkirjasta ja pidetään tipaton ja muutenki ruokavalio kunnossa aloitetaan Bio Deytox kuuri. ..toivotaan että voi puhtaalla omatunnolla voi kirjoittaa että kuinka mennyt mutta tänään ennen aamupalaa 45 minuutin juoksu/kävely lenkki 40 asteen helteessä jonka jälkeen mango sheikki ja viherpirtelöä perään.... Ainakin startti kuulostaa hyvältä.... Toivon että linja pitää...onhan kyseessä kummiskin tämän pitkän etapin viimeinen kuukausi...lupaus ei oo lupaus,jos lupausta ei voi pitää.

No mutta paikasta vielä... Riisipeltoja täällä näkyy olevan mutta sattuu olemaa sen verran kuivaa että ei pisaraakaan missään riisikeitaissa eli toisin sanoen aivan kuivia kun saharan aavikko...Koko kylä on kuiva.... Sateita odotelessa.....Muutenki aika hiljainen mutta hyvä paikka rauhoittuu... Liian hiljainen... Haluu kummiski jotain muutakin aktiviteettii...silloin vaan pakko sanoo..... Moikka.